Kaikki (hyvä) loppuu aikanaan! Uskomattomat kaksi kuukautta takana. Saavumme kohta Suomen puolelle. Venäjän rajatarkastukset eivät tuottaneet pään vaivaa. Mitä nyt yksi tuikean näköinen naisihminen vaati minua esittämään passin, vaikka oli juuri hetki sitten nähnyt työkaverinsa tarkistavan sen minulta. Jännityksellä odotan, minkälaisen vastalle tulon Suomi minulle tarjoaa. Aivan sysipaska internetti muuten tässä Allegrossa.

Käytiin nauttimassa läksiäisillallinen Ket -nimisessä kruusialaisessa ravintolassa. Se oli ihan ensimmäinen kruusialainen ravintola, jossa olen koskaan syönyt ja pakko myöntää, että ruoka oli tänäänkin erinomaista. Sen jälkeen sain kyydit juna-asemalle halki komeasti valaistun Pietarin. Jotenkin alkaa olla sanat vähissä, joten ehkäpä vain 'kiitän, kumarran, niian, vilkutan, siihen asti kun tavataan'.

[junassa nautittu törkeen kallis olut ei ehtinyt tähän postaukseen kun usb-kaapeli tykkäsi lakata toimimasta 'kun kaapeli lakkaa toimimasta yhdeksän minuutin päästä vasta..']

Blogi hiljenee, mutta ehkä vain hetkeksi. Kenties seuraavana tämä villehaapasalolookalike matkaa halki Amerikan tietä nimeltä Route 66, huh?

Päätin tänään kävellä töistä, koska ulkona oli niin kaunis ilma. Se, että aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli isossa ristiriidassa viime aikaisten synkkien tapahtumien kanssa. Kerrottuani koululla viikonlopun ruumiin väistelystä kuulin, ettei täällä pidetä kiirettä kuolleiden siirtämisessä. Ei ole tietoa, kenelle se edes kuuluu. Jos maantiellä sattuu aamupäivästä ihmishenkiä vaativa onnettomuus, on ruumispussien havaittu makaavan tien poskessa vielä illallakin.

Eilen unta odotellessani makasin pietarilaisen asunnon lattialla ja kuuntelin, kun yläkerrassa mies pahoinpiteli vaimoaan. Synkkään aamuun valoa toi kummityttö, joka oli löytänyt omat varpaansa.

Tämä on se päivä, kun melkein astuin koirankakkaan ja sekaannuin ruumiiseen. Oltiin tulossa kaupungilta ja käveltiin Fontanka-joen vartta. Tiedättekö, kun kaupunkia halkoviin jokiin on paikka paikoin rakennettu joen varteen sellaisia syvennyksiä, joista pääsee esimerkiksi nousemaan veneeseen? Päätin tehdä pienen porrasjumpan ja kiertää alhaalta, kun muu seurue jatkoi kävelyään yläkautta. Ylhäällä parveili miliisejä, joista yksi huuteli jotain meidän (minun?) perään. Vasta muutamaa askelta myöhemmin minulle valkeni, että alatasanteella väistelemässäni ihmisen muotoisessa kassissa makasi ruumis. Liekö ollut tulossa vai menossa jokeen? Hieno iltapäiväkävelyn tunnelman vaihtaja! Jännä nähdä, minkälaisia unia tämä tuottaa. Kämppis kertoi viime yönä heränneensä siihen, että huusin suoraa huutoa. Unen sisällöstä ei ole muistikuvia.

Kävin tutustumassa tänään paikalliseen markkinatoriin. Oli jotenkin makee tunnelma! Mustiin nahkatakkeihin pukeutuneita miehiä juomassa kertakäyttömukeista kuumaa kahvia ja myymässä farkkuja. Kuvittelin, että torilla olisi vallinnut tungettelevampi myyntityyli, mutta ilahduttavan vapaasti siellä sai turistikin töllistellä.

Can I jamie your oliver?

Tämä Venäjä on kyllä huvittavuudessaan mahtava maa. Tänään seurasimme töissä sisäpihalla käytävää jännitysnäytelmää. Pihan jakaa koulun kanssa kirkko ja asuinkerrostalo. Pihalla on ei-kenenkään omistuksessa olevia autopaikkoja, joita voivat käyttää esimerkiksi kirkon ja koulun työntekijät. Ilmeisesti yksi talon asukkaista ei pidä autoista, vaan on useasti järjestänyt näille jotain pientä kiusaa. Tänään hän oli tilannut työmiehet asentamaan autopaikoille tolppia, joiden väliin tuli lukoilla kiinnitettäviä kettinkejä. Avaimet lukoista menivät tälle asukkaalle ja autopaikan sai lunastaa häneltä ostamalla avaimen. Koulun vahtimestari soitti asiasta poliisille. En ehtinyt näkemään, kuinka näytelmä päättyi. Joku tiesi kertoa, että toisaalla samanlainen teko oli ratkennut niin, että poliisi oli käynyt sirkkelöimässä tolpat nurin.

Opin alkuviikosta, että jos meinaa matkustaa Venäjälle lentokoneella, ei kannata hukata matkatavaroitaan. Selvitystä saa kirjoittaa kuuden A-nelosen verran. Selvityksessä tulee ilmetä koko(!!) matkalaukun sisältö. Kannattanee siis tehdä itselleen käsimatkatavaroihin varustelista (Excel-taulukko suositeltava). Minä en ainakaan koskaan muista kaikkea, mitä olen matkaan pakannut mukaan. Ainakaan niitä viime hetken 'vielä mahtuu' -tavaroita.

Veikatenkin Venäjän energiapolitiikkaa ei ole ollut suunnittelemassa se penaalin terävin kynä ja osaston loogisin kaveri. Täällä saa kuulemma välillä odottaa asuntojen lämmitystä ensi pakkasille saakka, mutta sen sijaan vesijohtovesi lämmitetään kiehuvaksi. Olen varma, ettei Suomessa tule noin kuumaa vettä hanasta.

Loppukevennys pieruhuumorin ystäville: Kyykistelin toissapäivänä vihannesosaston perunalaarilla kaivelemassa muusiin sopivia yksilöitä, kun yksi mummo asteli viereeni valitsemaan tomaatteja, narautti pari tiukkaa pierua ja jatkoi tyynesti vetokärrynsä kanssa matkaa. Vain vana jäi, kun laivasi lähti.

Pietari toivotti minut tervetulleeksi takaisin kylmänä ja märkänä. Onneksi tällä kertaa kapsäkkini sisälsi myös vähän lämpimämpää varustusta. Junamatka sujahti ohi lähes huomaamatta (lue! ei kuumottavia passintarkastuksia). Juna-aseman edessä minulle tarjottiin ensimmäistä pimeätä taksia. En ottanut. Päätin luottaa tuttuun ja turvalliseen metroon. Metrovartija sen sijaan ei luottanut ulkomuotooni, vaan kävelytti minut läpi metallinpaljastimesta. Ei hälyttänyt, joten sain jatkaa matkaa kasseineni.

Lieneekö nämä olleet syy metrovartijan epäluuloon..?

Venäjä näytti taas outoutensa, kun kämppis ei päässyt ruokamarkettiin toisesta kaupasta tehdyn ostoksensa kanssa. Vartijat olisivat halunneet paketoida tuotteen lahjapaperiin(?) ennen sisäänpääsyä. Lupasivat jopa auttaa. Kämppis kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti ja jäi odottelemaan ulkopuolelle sillä aikaa, kun minä kipaisin tekemässä pikkuostoja. Ensin yritin pujahtaa sisään kassajonon kautta, mutta sain myyjältä kiihkeän huutomyrskyn vastavirtaan kulkemisesta. Lompsin nöyränä hehtaarimarketin toiseen päähän sisäänmenoportille. Ostokset suoritettuani pääsin hämmentämään kassatätiä uudelleen kieltäytymällä muovipussista. Taisin saada myyjästä ulos jopa englantia.

Aikaisempaan artikkeliin liittyen kommentoisin vielä, ettei se jetlag ihan täysin läppä ollut. Yritin katsoa iltapäivällä leffaa, mutta torkuin puolet ajasta. Lopulta päädyin seitsemältä sänkyyn ja heräsin aamulla kymmeneltä. Oleminen Suomessa oli hämmentävää. Suurimpia reaktioita herätti iso ja vehreä hevi-osasto, hymyilevä ja kohteliaisuussanoja käyttävä kaupan henkilökunta sekä juomavesi, jota voi laskea hanasta. Se tuntui niin kallisarvoiselta, että teki ihan kipeää kaataa sitä viemäriin.

Se on syysloma nyt! Todella omituista olla taas Suomessa. Säätila täällä kotimaassa sopii kyllä paremmin lomakuvaukseen. Herätyskello soi aamulla(?) unien kannalta todella viheliäiseen aikaan. Juna starttasi 6.40 Venäjän aikaa. Ilokseni huomasin, että olin saanut matkaseurakseni viereiselle penkille erään meidän koulun oppilaan. Se oli hyvä siinäkin mielessä, että tullihenkilökunta ei tällä kertaa juuri kiinnittänyt huomiota minuun, koska he keskittyivät tenttaamaan vieressäni istuvaa (hyvin etelämaalaiselta näyttävää) junioria.

Puoli tuntia jatkoyhteyttä Leppävaarasta kotiin odotellessa tuli ikävä minuutin välein kulkevaa Pietarin metroa. Kävin aikani kuluksi ostamassa Ärrältä kahvimaitoa. Hilpeydekseni huomasin venäläisten tapojen tarttuneen minuun. Heitin rahat tiskille, vaikka myyjän käsi oli tulossa jo vastaanottamaan kolikoita.

Taloyhtiössä näyttäisi olevan pihatalkoot. Hipsin hyvin vähin äänin sisälle ja aion pysytelläkin täällä. Jos joku tulee kysymään, niin minulla on jetlag.

Seuraavaksi matka jatkuu Savon syvämmeen kattomaan tätä pikku kapinoitsijaa.

Aamu alkoi asiakkaan kanssa tähtiä askartelemalla. Kuvaa aika hyvin tätä päivää. HUI-kee-ta! Kiitos Pietari yllätyksellisyydestäsi.

Iltapäivällä koululle tuli kaksi jokeria näyttäytymään ja vastailemaan lasten esittämiin tiukkoihin kysymyksiin. 'Onko jääkiekko hikinen laji?' Päästiin kaverikuvaan, sillä aikaa kun lapset jonotteli nimmareita. Työpäivän jälkeen päätimme käydä syömässä lähi-Dve Palochkilla (tällä kertaa oli todella nopea palvelu). Syönnin jälkeen menimme läheiseen ostoskeskukseen aikeissa shoppailla, mutta suunnitelmat saivat äkkimuutoksen. Kämppikselle soitettiin ja kysyttiin, että haluaisimmeko me nähdä balettia. Todellakin! Ikinä en ole baletissa ollut. 'Eka kerta' tulikin sitten vedettyä tyylillä. Tarjoksessa oli liput Mihailovskin Teatteriin VIP-aitioon katsomaan Joutsenlampea. Päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ja rikitellä ykköset päälle. Korkkarit jalkaan, kun ne kerta tänne asti tuli raahattua. Yllättävän paljon sain katseita kadulla ottaen huomioon, miten hyvin paikalliset täällä pukeutuvat. Ehkä minä näytin enemmän transulta tai kävelin muuten vaan hassusti.

Perille päästyämme meidät ohjattiin aitioon, johon oli katettu pientä syötävää. Paikalla oli kahdeksan hengen seurue lähinnä eri firmojen edustajia. Skumppalasia ei saanut juotua tyhjäksi, koska tarjoilija täytti sen heti, kun pohja alkoi häämöttää. Alkupalojen jälkeen siirryttiin teatterisalin puolelle. Jumaleissön mitkä paikat! Tanssijoiden vartaloita pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä. Väliajalla tarjoiltiin kahvia ja vähän lisää kuoharia. Pikku miinuksen joudun antamaan Disney -lopusta. Olisin halunnut nähdä traagisen heittäytymisen alas lavalta. Eivät uskaltaneet, nössöt!

Lellipennut aitiopaikalla.

Nyt on sitten iskenyt joku venäläinen keuhkotauti ja rintakehä repeää irti yskiessä. Melkein tekisi mieli tehdä tutustumismatka Pietarilaiseen sairaalaan, koska siellä kuuluu olevan aika huikea meininki. Hintaan kuuluu kaikki mahdolliset tutkimukset ja kuvaukset. Leikkaukseen pääsee saman tien, vaikkei haluaisi, mutta sairaalasta ei pääse pois, vaikka haluaisi. Lähtiessä annetaan kassit täyteen lääkkeitä (keuhkoputkentulehdukseen mm. rauhoittavia). Lienee tarpeen huomauttaa, että nyt puhutaan yksityisestä sairaalasta, joka pumppaa rahat vakuutusyhtiöiltä.

Minulla on vahva tunne siitä, että en tule täällä kovin hyvin ymmärretyksi venäläisen kieliväestön keskuudessa. Alkuviikosta mentiin töitten jälkeen syömään. Tilasin samanlaisen salaatin kuin eräs toinen seurueestamme. Vähän ihmettelin, kun kaikki muut sai ruokailuvälineet, mutta minä en. Hetken kuluttua muut sai ruuat ja minä saavillisen olutta. Tilanne selvitettiin venäjäksi ja salaatti saapui hetken kuluttua. Kerran aikaisemmin jäin ilman lisäkeranuja. En jaksanut korjata asiaa, eikä laskussakaan niitä onneksi näkynyt.

Autoilun erikoisuuksista vielä se, että missä tahansa autossa saa käyttää huomion herättämiseen hälytysajoneuvoista tuttuja pillejä ja vilkkuvaloja.

Cafe Singer -kirjakaupan yläkerrassa lasikuvun alla asuu Venäjän Facebookin perustaja.

Täällä on törkeän halpoja leivonnaisia. Kävin ostamassa kahvileipää eräästä konditoriasta. Kakkupala maksoi kolme euroa tsipale. Suomessa samanlaisesta saisi pulittaa ainakin kuusi. Oikean kakkupalan saaminen vaati hieman työtä. 'No, this one!' Selityksen tiimellyksessä hoin myyjälle vahingossa myös 'nej nej'. On se hyvä, etten ihan pilaa suomalaisten mainetta. Menee osa myös naapureitten piikkiin!

Tänään lopultakin sain aikaiseksi poiketa Kissakahvilalla. Ei sinne tietenkään päässyt ilman varausta sisään, joten reissustani muotoutui päämäärätön hortoilu keskustassa. Syksy tuntui viiltävän lujana ilmassa. Minulle tuli jostain kumman syystä järkyttävän surullinen olo. Uhmasin myös Pietarin liikennettä seisomalla keskellä Nevskiä(?) ja molemmin puolin vilisi autoja letkana. Sitä mitä paikallinen edellä, sitä ei turistin kannattaisi yrittää perässä!

Tämä kuva ei ole siitä kadusta, jonka ylitin ilman suojatietä. Tilanne siellä näytti kyllä ihan yhtä rauhalliselta, kunnes pääsin keskelle tietä.

Eilen särki päätä ihan jumalattomasti. Niin kuin joku olisi repinyt takaraivoa irti niskan kautta. Kaipasin lievittävää niskalaukausta, mutta kämppis tarjoilikin virkistävän iltakävelyn. Käytiin Sennaya Ploshchadilla. Täällä on kuulkaa ostoskeskuksissa täysi tivoli päällä vielä yhdeksän aikaan illalla. Kai sekin on joku aika shoppailla!

Rakennusalan ammattilaisena minua tietysti kiinnostaa talot ja niiden kunnostus. Kuulin, että täällä ei harrasteta julkisivujen pesua, vaan likaiset seinät yksinkertaisesti maalataan peittoon parhaimmillaan muutaman kuukauden välein. Työturvallisuuskaan ei taida olla täällä kovassa huudossa muutamien havainnoimieni telinehommien perusteella.

Minusta on tullut vähän mukavuudenhaluinen. Olen rutinoitunut, enkä kovin hanakasti haasta itseäni uusiin ja outoihin tilanteisiin. Siitä syystä päätin ruokailla tänään yksin ulkona. Pizzeriasta ei löytynyt ruokalistaa englanniksi, mutta myyjäpojalta kieli taittui (yllättävän?) hyvin. Loputkin ongelmat ratkaistiin, kun hän kaivoi kännykän taskustaan ja sanoi: 'Google translator!' Lopuksi hän kysyi minulta, haluanko kokikseni lämpimänä vai kylmänä. Wooot??

Pienen seikkailuni päätteeksi kävin hakemassa Prismasta salmiakkia. Juustohyllyllä Oltermanneja mittaillessani minusta alkoi tuntua jotenkin liian kotoisalta. Tajusin, että ämyreissä lauloi J.Karjalainen (Darja-tädille terveinen!). Siinähän ne loppuostokset sujui sutjakasti Tähtilamppua hoilatessa.

Kotimatkalla ajoi ohi poliisisaattueessa kaksi tummaa autoa. Liekö ollut tämä kaveri kyydissä? Siis ei tuo koira, vaan tuo vasemman puoleinen.