torstai, 30. lokakuu 2014

'matkansa päähän toverimme saapunut on'

Location: Allegro

Kaikki (hyvä) loppuu aikanaan! Uskomattomat kaksi kuukautta takana. Saavumme kohta Suomen puolelle. Venäjän rajatarkastukset eivät tuottaneet pään vaivaa. Mitä nyt yksi tuikean näköinen naisihminen vaati minua esittämään passin, vaikka oli juuri hetki sitten nähnyt työkaverinsa tarkistavan sen minulta. Jännityksellä odotan, minkälaisen vastalle tulon Suomi minulle tarjoaa. Aivan sysipaska internetti muuten tässä Allegrossa.

Käytiin nauttimassa läksiäisillallinen Ket -nimisessä kruusialaisessa ravintolassa. Se oli ihan ensimmäinen kruusialainen ravintola, jossa olen koskaan syönyt ja pakko myöntää, että ruoka oli tänäänkin erinomaista. Sen jälkeen sain kyydit juna-asemalle halki komeasti valaistun Pietarin. Jotenkin alkaa olla sanat vähissä, joten ehkäpä vain 'kiitän, kumarran, niian, vilkutan, siihen asti kun tavataan'.

 

[junassa nautittu törkeen kallis olut ei ehtinyt tähän postaukseen kun usb-kaapeli tykkäsi lakata toimimasta 'kun kaapeli lakkaa toimimasta yhdeksän minuutin päästä vasta..']

 

Blogi hiljenee, mutta ehkä vain hetkeksi. Kenties seuraavana tämä villehaapasalolookalike matkaa halki Amerikan tietä nimeltä Route 66, huh?

keskiviikko, 29. lokakuu 2014

'jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut'

Location: Lopun ajat

Päätin tänään kävellä töistä, koska ulkona oli niin kaunis ilma. Se, että aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, oli isossa ristiriidassa viime aikaisten synkkien tapahtumien kanssa. Kerrottuani koululla viikonlopun ruumiin väistelystä kuulin, ettei täällä pidetä kiirettä kuolleiden siirtämisessä. Ei ole tietoa, kenelle se edes kuuluu. Jos maantiellä sattuu aamupäivästä ihmishenkiä vaativa onnettomuus, on ruumispussien havaittu makaavan tien poskessa vielä illallakin.

Eilen unta odotellessani makasin pietarilaisen asunnon lattialla ja kuuntelin, kun yläkerrassa mies pahoinpiteli vaimoaan. Synkkään aamuun valoa toi kummityttö, joka oli löytänyt omat varpaansa.

 

IMG_2061.jpg

lauantai, 25. lokakuu 2014

'volgan liejuun sekoittuu verta'

Location: Ruumissäkki

Tämä on se päivä, kun melkein astuin koirankakkaan ja sekaannuin ruumiiseen. Oltiin tulossa kaupungilta ja käveltiin Fontanka-joen vartta. Tiedättekö, kun kaupunkia halkoviin jokiin on paikka paikoin rakennettu joen varteen sellaisia syvennyksiä, joista pääsee esimerkiksi nousemaan veneeseen? Päätin tehdä pienen porrasjumpan ja kiertää alhaalta, kun muu seurue jatkoi kävelyään yläkautta. Ylhäällä parveili miliisejä, joista yksi huuteli jotain meidän (minun?) perään. Vasta muutamaa askelta myöhemmin minulle valkeni, että alatasanteella väistelemässäni ihmisen muotoisessa kassissa makasi ruumis. Liekö ollut tulossa vai menossa jokeen? Hieno iltapäiväkävelyn tunnelman vaihtaja! Jännä nähdä, minkälaisia unia tämä tuottaa. Kämppis kertoi viime yönä heränneensä siihen, että huusin suoraa huutoa. Unen sisällöstä ei ole muistikuvia.

 

IMG_2051-normal.jpg

 

Kävin tutustumassa tänään paikalliseen markkinatoriin. Oli jotenkin makee tunnelma! Mustiin nahkatakkeihin pukeutuneita miehiä juomassa kertakäyttömukeista kuumaa kahvia ja myymässä farkkuja. Kuvittelin, että torilla olisi vallinnut tungettelevampi myyntityyli, mutta ilahduttavan vapaasti siellä sai turistikin töllistellä.

 

IMG_2046-normal.jpg
Can I jamie your oliver?

keskiviikko, 22. lokakuu 2014

'mä nauran tälle'

Location: Leipää ja sirkushuveja

Tämä Venäjä on kyllä huvittavuudessaan mahtava maa. Tänään seurasimme töissä sisäpihalla käytävää jännitysnäytelmää. Pihan jakaa koulun kanssa kirkko ja asuinkerrostalo. Pihalla on ei-kenenkään omistuksessa olevia autopaikkoja, joita voivat käyttää esimerkiksi kirkon ja koulun työntekijät. Ilmeisesti yksi talon asukkaista ei pidä autoista, vaan on useasti järjestänyt näille jotain pientä kiusaa. Tänään hän oli tilannut työmiehet asentamaan autopaikoille tolppia, joiden väliin tuli lukoilla kiinnitettäviä kettinkejä. Avaimet lukoista menivät tälle asukkaalle ja autopaikan sai lunastaa häneltä ostamalla avaimen. Koulun vahtimestari soitti asiasta poliisille. En ehtinyt näkemään, kuinka näytelmä päättyi. Joku tiesi kertoa, että toisaalla samanlainen teko oli ratkennut niin, että poliisi oli käynyt sirkkelöimässä tolpat nurin.

Opin alkuviikosta, että jos meinaa matkustaa Venäjälle lentokoneella, ei kannata hukata matkatavaroitaan. Selvitystä saa kirjoittaa kuuden A-nelosen verran. Selvityksessä tulee ilmetä koko(!!) matkalaukun sisältö. Kannattanee siis tehdä itselleen käsimatkatavaroihin varustelista (Excel-taulukko suositeltava). Minä en ainakaan koskaan muista kaikkea, mitä olen matkaan pakannut mukaan. Ainakaan niitä viime hetken 'vielä mahtuu' -tavaroita.

Veikatenkin Venäjän energiapolitiikkaa ei ole ollut suunnittelemassa se penaalin terävin kynä ja osaston loogisin kaveri. Täällä saa kuulemma välillä odottaa asuntojen lämmitystä ensi pakkasille saakka, mutta sen sijaan vesijohtovesi lämmitetään kiehuvaksi. Olen varma, ettei Suomessa tule noin kuumaa vettä hanasta.

Loppukevennys pieruhuumorin ystäville: Kyykistelin toissapäivänä vihannesosaston perunalaarilla kaivelemassa muusiin sopivia yksilöitä, kun yksi mummo asteli viereeni valitsemaan tomaatteja, narautti pari tiukkaa pierua ja jatkoi tyynesti vetokärrynsä kanssa matkaa. Vain vana jäi, kun laivasi lähti.

sunnuntai, 19. lokakuu 2014

'mullon menolippu pietariin, miljoonakaupungin pyörteisiin'

Location: Venäjä

Pietari toivotti minut tervetulleeksi takaisin kylmänä ja märkänä. Onneksi tällä kertaa kapsäkkini sisälsi myös vähän lämpimämpää varustusta. Junamatka sujahti ohi lähes huomaamatta (lue! ei kuumottavia passintarkastuksia). Juna-aseman edessä minulle tarjottiin ensimmäistä pimeätä taksia. En ottanut. Päätin luottaa tuttuun ja turvalliseen metroon. Metrovartija sen sijaan ei luottanut ulkomuotooni, vaan kävelytti minut läpi metallinpaljastimesta. Ei hälyttänyt, joten sain jatkaa matkaa kasseineni.

 

IMG_2022-normal.jpg
Lieneekö nämä olleet syy metrovartijan epäluuloon..?

 

Venäjä näytti taas outoutensa, kun kämppis ei päässyt ruokamarkettiin toisesta kaupasta tehdyn ostoksensa kanssa. Vartijat olisivat halunneet paketoida tuotteen lahjapaperiin(?) ennen sisäänpääsyä. Lupasivat jopa auttaa. Kämppis kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti ja jäi odottelemaan ulkopuolelle sillä aikaa, kun minä kipaisin tekemässä pikkuostoja. Ensin yritin pujahtaa sisään kassajonon kautta, mutta sain myyjältä kiihkeän huutomyrskyn vastavirtaan kulkemisesta. Lompsin nöyränä hehtaarimarketin toiseen päähän sisäänmenoportille. Ostokset suoritettuani pääsin hämmentämään kassatätiä uudelleen kieltäytymällä muovipussista. Taisin saada myyjästä ulos jopa englantia.

Aikaisempaan artikkeliin liittyen kommentoisin vielä, ettei se jetlag ihan täysin läppä ollut. Yritin katsoa iltapäivällä leffaa, mutta torkuin puolet ajasta. Lopulta päädyin seitsemältä sänkyyn ja heräsin aamulla kymmeneltä. Oleminen Suomessa oli hämmentävää. Suurimpia reaktioita herätti iso ja vehreä hevi-osasto, hymyilevä ja kohteliaisuussanoja käyttävä kaupan henkilökunta sekä juomavesi, jota voi laskea hanasta. Se tuntui niin kallisarvoiselta, että teki ihan kipeää kaataa sitä viemäriin.